Syöte MTB 2015 - lopputunnelmat

Tulihan taas kisapoljettua täällä Syötteellä. Viime vuonna tuli täällä ekan kerran kisattua, ja jo silloin tykästyin kisan tunnelmaan ja järjestelyihin. Samaa voi sanoa myös tämänvuotisen kisan jälkeen, tunnelma ja ajofiilis on erittäin hyvä. Varsinkin jos sitä vertaa huomattavasti enemmän porukkaa vetävään Tahko MTB:hen, niin viimeisen viiden vuoden kokemuksella voin sanoa että Syöte rokkaa paljon paremmin.

Tänä vuonna itse ajaminen sujui yllättävän hyvin, haasteita kun oli vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi koko kisan ajan satoi vettä, joten reitille olennaisesti kuuluvat juuret, kivet ja pitkokset olivat tietysti hyvin liukkaita. Tiedostin tämän, ja lähdin suorittamaan omaa ajoani sellaisella meiningillä, että en edes yritä alittaa viimevuotista aikaani. Myös reitti oli hieman muuttunut, ja vajaat 800 metriä pidempi, joten aikavertailu olisi muutenkin ollut aika turhaa.

No, aamulla vesisateessa kohti lähtöä, ja ennen tätä mökillä pudotin vielä rengaspaineet selvästi normilukemia alemmiksi, joten ajattelin olevani valmis kisaan. Juuri ennen lähtöä onnentoivotukset perheen kaikilta naisilta, ja eikun polkemaan. Otin alun hyvin rauhallisesti, koska tiesin mitä tuleman pitää, ja myöskään omat maastoajokokemukset eivät tänä kesänä olleet ihan ykkösluokkalaisia.

Reitti ja oma ajoni eteni ihan mukavasti, ja erityisesti diggailin omaa rentoa ajoani, missään reittikohdassa ei ollut ongelmia, pyörä oli hyvin hallinnassa ja OTB:t eivät olleet missään kohtaa edes lähellä. Reitti oli kuitenkin koko ajan vaativa, erityisesti mutaa löytyi paljon ja jatkuva sade teki juuret ja kivet liukkaiksi. Omaan rentoon ajooni löysin kaksi eri vaihtoehtoa, joko ajoin reippaasti hiljempaa (lopputuloksen mukaan kyllä) tai sitten normaalia reippaasti pienemmät 1.5-1.6 barin rengaspaineet sopivat tuohon ympäristöön äärimmäisen hyvin.

Tällä ajomoodilla menin läpi kilpailun, mutta toki eniten fänitin Pytkynharjun kangasmaista singleträkkiä. Sitä oli kisareitillä ties kuinka monta kilometriä, ja parempaa voi Suomesta hakea.

Reitin tunnettu ja vaativa loppunousu Iso-Syötteen huipulle meni mudasta huolimatta paremmin kuin viime vuonna. Tai ainakin ajoin enemmän mäkeä ylös, ja ohitin mäessä viisi kilpailijaa. Itse mäki oli paljon huonommassa kunnossa kuin viime vuonna, mutaa riitti ihan joka paikkaan, joten tähän viimeiseen ajosuoritukseeni olen erittäin tyytyväinen.

Lopulta olin maalissa ajassa 5:43:00, joka on siis 36 minuuttia huonompi aika kuin viime vuonna. Tuosta isoin erotus tulee tietysti vaativista olosuhteista ja myös pidemmästä reitistä, mutta varmaankin viime vuonna olin kovemmalla loppuaikafokuksella liikenteessä. Itse olin kuitenkin tyytyväinen tähän suoritukseen, ja se varmaankin riittää.

Graafeja ja muita kuvia on myös tarjolla:

Vihdoinkin maalissa.

Mutaa riitti koko kisamatkan ajan. Pitäisiköhän tämä pyörä pestä?

Rusketusraidat by Mikko.

Reitin todellinen korkeuskäppyrä. Loppunousu otti taas todella koville.

Kisasykkeet. Keskari vain 150, huiput 176.

Kisavauhti 5 km pätkinä. Joillain pätkillä on ollut vaikeampaa ja taas toisilla pätkillä meno on maistanut