Kuten edellisessä blogauksessa mainitsin, niin tulihan tuolla Posiolla pari maantielenkkiä ajeltua. Eka oli siirtymänä ajettu pätkä Syötteeltä Posiolle. Vaikka tuolle reitille ei tullut matkaa kuin noin 50 km, niin kyllähän mäkinen maasto ja vastatuuli teki siitä paljon raskaamman. Jos olisin tsekannut reittiä ennen polkemista, niin olisin kyllä havainnut että reitin ajaminen Syötteen suunnasta on paljon mäkisempi versio kuin sama reitti Posion suunnasta ajettuna. Mutta näin ei tullut tehtyä, ja treeni olikin sitten raskaampi. Onneksi mulla oli reitillä omat kannatusjoukot Livojärvellä, siinä on muutenkin upeat järvi- ja hiekkarantamaisemat, Posion oma Riviera.
Seuraava lenkki alkoi Pohjois-Posiolta, johon sain huoltojoukoilta kyydin. Tarkoitus oli ajaa ympyrä, jonka olin hahmotellut Googlen palvelujen avulla. Valitettavasti Google ei osanut kertoa, että tie muuttuukin hiekkatieksi, joten reititystä piti paikanpäällä muuttaa. Kyseinen tie Morottajaan oli kyllä hyvin hiljainen, poroja näin enemmän kuin autoja. Yhden nopean räpsyn sain näistä sarvipäisistä ystävistämme napattua, muuten ne yleensä säikähtivät maantiepyörää enemmän kuin autoja.
Palasin siis takaisin Pohjois-Posiolle, ja sieltä suuntasin kohti Rovaniemeä. Rovaniemen suuntaan ajettuna edessä oli taas paljon pitkiä ja loivia nousuja. Onneksi tiesin että jossakin vaiheessa käännän pyöräni ympäri, ja pääsen nauttimaan näistä alamäkinä. Vaikka Rovaniemen tie onkin jo kaksinumeroinen valtatie, niin eipä sielläkään hirveästi autoja ohi mennyt. Jossakin vaiheessa laskin että olin ajanut melkein 10 kilometriä ilman ainuttakaan ohittajaa. Poroja näkyi myös tällä tiellä.
Lopulta reittini palasi takaisin Posion keskustaan, ja sieltä 5 kilsan ajomatkan päässä sijaitsevalle mökille. Meidän mökki sijaitsi ylämäessä, joten viimeiset 500 metriä oli koko reissun kovinta nousua. Treenille tuli pituutta vajaat 70 kilometria, ja palautejuomat sen jälkeen oli ansaittuja.
Muutama kuva reiteiltä ja hieman myös muuta statsia...
 |
| No niin, joskos tästä ekana polkisi tuonne Morottajaan ja sieltä sitten toista reittiä takaisin. Tosin tämä reititys katkesi jo ennen Jumiskoa, koska tie muuttui hiekkapohjaiseksi. Siispä takaisin. |
 |
| Näitä pitkiä, mutta suhteellisen loivia, ylämäkiä Lapissa kyllä riittää. |
 |
| Kiitos kannatuksesta, mä lähden täsä polkemaan kohti mökkiä. Kuva siis Livojärveltä. |
 |
| Tämän lähemmäksi en poroja pyörällä päässyt. Tässä etäisyyttä noin 20 metriä. |
 |
| Ajettu reitti, treeni numero kaksi |
 |
| Reitin korkeuskäppyrä kertoo loppuosan nousuvoittoisesta reitistä. Ja viimeinen nousu oli kaikkein kovin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti