Kalajoen tunnelmissa

Posiolta suuntasimme jo takaisin kohti etelää, ja kohteemme oli meille jo kovin tuttu Kalajoki. Tämä kohde on valittu erityisesti koirien takia, sillä löytämämme syrjäinen hiekkaranta on kuin tehty koirien temmellyskentäksi. Nuorempi Poppis diggaa siitä ihan kybällä, kun välillä voi mennä kahlaamaan matalaan veteen ja seuraavaksi voi hyökätä Sohvin kimppuun. Mutta kyllä Sohvikin tuosta mestasta tykkää, vaikkakaan se ei noista vesileikeistä enään juurikaan perusta. Paitsi silloin kun on pakko pelastaa joku meistä, tai jos siitä saa jotakin palkkaa.

Muutenhan Kalajoki on niin tasaista, että maantiepyörälläkin saa oikein etsiä mäkiä. Yhden pitkän lenkin ehdin tuolla tehdä, ja sillä reitillä taisi olla kokonaista kaksi hivenen isompaa mäkeä, eli maastoltaan tuo on hyvin helppoa ajettavaa. Mutta tästä lisää toisessa kirjoituksessa.

Kalajoen kuvioihin kuuluu myös pakollinen käyminen kaupallisella. Tämänkertaisesta mökistä ei ollut kuin hieman yli kilometri paikalliseen irkkubaariin. Sinne siis heti ekana iltana. Kesäterassi ja hyvää juomaa, siitä on hyvä setti tehty. Vielä kun he saisivat ruoan tasoa nostettua, niin homma olisi vielä paremmin. Nimittäin taas tuli tuolla syötyä, ja taas tuli myös petyttyä. Tai ainakin oma kanaburgerini oli aika mitäänsanomaton, itse teen varmasti parempia.

Muina iltoina viihdyttiin mökin mukavissa oloissa. Mökki oli myös kohtuullisen lähellä koirarantaa, hieman yli kilsa sinnekin, joten jokainen päivä siellä tuli oltua. Mökin nimi oli Rautamaila, ja se oli lähellä Kalajoen golfpuistoa. Hyvä mökki, jonne voi palata uudestaan. Italialaisella menulla mentiin loput päivät, sillä tarjolla oli sekä Panzanellaa eli leipäsalaattia että mafiamiesten pastaa. Molemmista tein omat versioni, joissa perinteet saavat poistua, ja makua modataan kohti omia mieltymyksiä. Kyllähän noista molemmista hyvää tuli, vaikka mökin keittiöominaisuudet eivät tietysti olleet kotikeittiötä vastaavia. Mutta kun mukana on riittävästi omaa keittiörompetta, niin myös safkat onnistuvat.

Ohessa kuvaotoksia, jotka tällä kertaa painottuvat ruoka- ja juomakuviin...

Alkuilta Sandyssä. Mukava tunnelma.

Eka ruoka. Tämä taisi olla parempaa kuin omani.

Burgeriannos. Tämä oli kyllä pettymys, ei jatkoon.

Leipäsalaatin tekeminen alkaa leipäkuutioista.

Sitten tehdään itse salaatti.

Itse tarjoan salaatin seurana paahdettua serranonkinkkua.

Viinit eivät tulleet italiasta.

Siinähän se, valmis ja maittava leipäsalaattiannos.

Seuraavaksi oli vuorossa Clemenzan pastaa, joka alkaa aina tomaattikastikkeen tekemisellä.

Karitsapullat valmiina.

Annoksen juju on tässä, eli pullat kypsennetään tomaattikastikkeessa, ja näin myös kastike saa runsaasti lisämakua.

Taas valmista, eipä muuta kuin syömään.