TdH 2015 - loppuraportti

Kisa tuli ja meni. Omalta osaltani kisa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, mutta maaliin pääsin, ja aikakin oli parempi kuin viime vuonna, joten ihan tyytyväinen tässä lopulta pitää olla.
Kisareitti löytyy täältä, ja omaa statistiikkaani täältä.

Lähdimme kisaan omalla 32+ vetoryhmällä, jossa oli kymmenen polkijaa. Oma valmentajani oli lupautunut pääasialliseksi vetäjäksi, joten ei muuta kuin matkaan. Ekat 10 km mentiin ohjatussa letkassa, ja tuollaisessa pyöräilijämäärässä ajo oli melko hermostunutta. Kaikenlaista pientä häslinkiä ja useita eri jarrutuksia, mutta ei mitään vakavampaa, joten ryhmä saapui ongelmitta Espooseen.

Vajaan 11 km:n jälkeen alkoi vapaan nopeuden ajo, ja meidän ryhmän vetäjä lähti välittömästi tykittämään kovaa vauhtia. Vauhti oli reippaasti 36-38 km/h hujakoilla, ja ainakin mulla oli heti vaikeuksia pysyä kyydissä, saatika päästä peesaamaan. Yksi iso syy tähän oli se, että jostakin syystä pyöräni satula päätti sekä pudota alaspäin että rajusti alaviistoon. Tästä syystä ajaminen oli tosi oudon tuntuista, liuin satulasta jatkuvasti liian eteen ja kaikkia tehoja en myöskään saanut käyttööni. Sykkeet huitelivat reippaasti 160:n yläpuolella, ja totesin että mun on pakko himmata hieman, muuten tulee noutaja ennen maalia.

Pudotin hieman nopeutta, ja yritin ajaessa saada satulaa parempaan asentoon, mutta eipä se oikein siinä onnistunut. Luonnollisestikaan mulla ei ollut työkaluja mukana, joten pysähtyminen ei myöskään olisi auttanut mitään. Ajattelin että pysähdyn ekalla taukopisteellä, ja kysyn olisiko siellä työkaluja. Jossakin Bodomin tai Velskolan alamäessä ajoin kunnolla asvalttikuoppaan, ja sen seurauksena eturengas alkoi tyhjentymään. Ekan kerran jouduin pysähtymään juuri ennen Vihdintietä, sain renkaaseen nopeasti ilmaa patruunan avulla, joten takaisin matkaan. Samalla yritin korjata satulaani, joten muutama minuutti tuossa taisi mennä.

Tästä eteenpäin ajelin enimmäkseen soolona, muutamia pikkuryhmiä ajoi mun ohitse, mutta heidänkin suoranopeudet olivat sellaisia, että en niissä pysynyt, joten sooloajo jatkui lähelle Jokelaa, jossa totesin eturenkaan olevan taas melko tyhjä. Ei muuta kuin pyörä pientareelle, patruuna esiin ja täyttämään. Samalla yritin taas kerran korjata satulan asentoa, ja kirosin kun ei tullut otettua sitä yhtä kuusiokoloavainta mukaani. Nimittäin ennen toista renkaantäyttöä pysähdyin järjestäjien toiselle viralliselle taukopaikalle, ja kysyin olisiko heillä ollut tarvittavaa avainta asian korjaamiseksi. Ei ollut.

Hieman Jokelan jälkeen, eli 72 km kohdalla virallinen 30 km/h ryhmä ajoi mut kiinni, ja ajattelin että ajan sitten tässä ryhmässä. Ryhmä veteli reippaasti yli 30 km/h keskaria, mutta pysyin porukassa ihan hyvin, ja päätin ajaa tässä ryhmässä maaliin saakka. Ryhmä pysähtyi pikaisesti 95 km taukopisteellä, ja itsekin kävin siellä syömässä ja täyttämässä juomapullon. Kokeilin eturengasta, ja totesin sen jo hieman tyhjenneeksi, mutta ei vielä mitään hätää. Satulan säätämisen unohdin hässäkässä kokonaan, nimittäin tässä porukassa jollakin olisi ihan varmasti ollut tarvittava kuusiokoloavain mukana...

115 km kohdalla ryhmä pysähtyi viimeiselle tauolle. Itse en pysähtynyt, vaan jatkoin kohti Kuninkaanmäen loppunousuja. Jaloissa ei ollut potkua tehdä mitään irtiottoyritystä, ja ajattelinkin että tuo ryhmä saa ajaa mut jossakin vaiheessa kiinni. Viimeiset mäet nousivat yllättävän helposti, muutama selkä tuli niissä vastaan, ja hetkisen kuluttua takaani kuului tuttu humina, ja 30 km/h vetäjät olivat taas siinä. Sateen liukastamilla teillä ajeltiin kohti maalia, ja noin 10 km ennen maalia eturengas alkoi yhdessä alamäkikaarteessa muljahtelemaan, eli rengaspaineet olivat jo melko alhaiset. Tuossa vaiheessa olisin ajanut maaliin vaikka työntäen.

Lopulta pääsin maaliin, ja aikani oli 6 minuuttia parempi kuin viime vuonna. Siihen olen tyytyväinen. Jossitteluosastosta voidaan nostaa esille rengas- ja satulaongelmat. Ilman niitä aika olisi todennäköisesti ollut aika paljon parempi. Mutta eipä niille mitään voi, tälläiset ongelmat kuuluvat pyöräilyyn. Satulaongelmista sen verran oppineena alan kantamaan mukani yhtä sopivaa avainta, se kun ei paljon paina.