Bowling

Juhlistimme myötä- ja vastamäkiemme vuosipäivää pistämällä keilat kumoon.
Fun.















Tourin päättyminen saattaa aiheuttaa lieviä vieroitusoireita, jotka on hyvä lopettaa aloittamalla Vueltan spekulaatiot.

Loma muuten loppuu just.
Mutta uudet projektit niin loma- kuin urheilukuvioissa ovat jo hautumassa...

Kesäloma 2009 - osa VII (Ranska - Alsace)

Lomamme toinen pääkohta oli tutustuminen Alsacen viinialueeseen, käynti muutamalla viinitilalla ja tastingissä sekä alueen pikkukylien ihastelu. Itse asuimme alueen "pääkaupungissa" eli Colmarissa. Kaupunki jäi mieleemme hyvin miellyttävänä ja arkkitehtuurisesti äärettömän kauniina. Kaupungin talot olivat hyvin värikkäitä, ja kaupungin pitkä historia näkyi kaikkialla. Samoin myös Tour de France kilpailu, jonka yksi etappi päättyi juuri Colmariin:

Kaupungin keskusta oli melkein kokonaan pyhitetty jalankulkijoille, mitä nyt autolla ranskalaiseen tapaan mekin siellä muiden turistien joukossa ajoimme, sillä hotellimme sijaitsi aivan kaupungin ytimessä:

Ja sitten siihen pääsyyhyn, miksi me Colmariin tultiin - Alsacen viinit! Alueen viinejä myytiin tietysti jokaisessa nurkassa, ja katuravintoloissa niiden hintataso oli ihailtavan edullinen. Harvemmin sitä erinomaista gewurtzia tai pinot grissiä saa ravintolassa 20 euron ulosmyyntihintaan. Seuraavana päivänä kun ajoimme viereiseen Ribeauvillen kylään ja tutustuimme mm. Andrea Kientzlerin tilaan, niin havaitsimme että hintataso pysyi kautta linjan edullisena - tai ainakin huomattavasti Suomen hintoja halvempana. Hyvä niin, ja tokihan mukaamme tarttui 14 pulloa mm. Kientzlerin ja Domaine Ostertagin laatutuotteita. Paras tasting-tapahtuma oli Domaine Ostertagin, jossa tämän pienen perheyrityksen eräs omistajista Annie Ostertag kertoi laajalti heidän viinien taustoista, bioviljelystä ja kaikesta muusta. Erinomainen kokemus!. Samoin ajelu pitkin Route des Viniä myöten eri kyliin jäi kyllä mieleemme. Alla muutama kuvaotos matkan varrelta:

Kaikenkaikkiaan Colmarista ja Alsacesta jäi meille erittäin positiivinen kuva, jonka ansiosta meidän diggaama ranskalaisuus sai taas muutaman ylimääräisen plussapisteen.

Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa VI (Ranska)

Tuttujen alppimaisemien jälkeen suuntasimme siis kohti Annecyä ja sieltä sitten seuraavana päivänä kohti Alsacen viinialueen pääkaupunkia Colmaria. Itse Annecy vaikutti näin kesällä hyvinkin miellyttävältä kaupungilta, iso järvi ja läheiset alpit tekivät kaupungin keskustanäkymistä oikein hienon. Saavuimme kaupunkiin iltapäivällä, ja pienoisen taistelun jälkeen löysimme autolle parkkipaikan. Tämä parkkipaikan metsästäminen kaupunkien keskustoista on aina sellaista arpapeliä, jossa yleensä ei ole kuin yksi viesti - "tämä arpa ei voita". Mutta toisaalta ilman hotellin keskustasijaintia ei yleensä pääse näkemään mitään kiinnostavaa, joten tällä menetelmällä tultaneen myös jatkossa toimimaan.

Suorastaan lupaavan niminen hotellimme (Hotel Splendid) löytyi heti, varauksemme oli kunnossa, ja hyvin ilmastoitu huone oli myös miellyttävä yllätys. Mrs. T. singahti heti vaatekauppaan, koska puhtaat vaatteet alkoivat loppumaan, ja Mr. T. käytti saman ajan tutustumalla minibaarin sisältöön.

Illalla kiertelimme kaupunkia, totesimme että tässä kaupungissa on myös muita turisteja ja otimme kunnon turistien tapaan myös riittävästi valokuvia. Aikaisin nukkumaan, sillä seuraavan aamun aloitimme reippaalla urheilusuoritteella. Mr. T. lähti juoksemaan ympäri Annecy-järveä ja Mrs. T. vastaavasti urheili samaa reittiä muilla välineillä. Aamusuorituksen jälkeen totesimme aamiaisen oikein runsaaksi ja hyvin ranskalaiseksi - tässä kohtaa tuo ei ole moite, päinvastoin.

Täältä matkamme jatkui kohti Colmaria ja Alsacen viinitiloja, josta sitten lisää tekstiä myöhemmin.


Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa V (Alppien ylitys)

Italiasta suuntasimme jo takaisin kohti kotia, mutta tokihan matkamme oli oikeasti vasta puolessa välissä. Kohteenamme oli Annecyn kaupunki, joka oli meille aiemmin tuttu vain talvisilta läpiajomatkoilta erilaisiin alppikohteisiin, mm. Chamonix ja Val d´Isere. Vaihtelun vuoksi halusimme taas mutkitella, eli ajoimme pikkuruista alppitietä alppien ylitse. Tieltä avautuivat aivan mahtavat maisemat, hienot lumiset huiput vain korostivat kontrastia aikaisempaan Välimeren maisemiin. Ohessa pari nopeaa klikkausta.

Ja kun saavutimme Col de L´Iseren huipun (2770 metriä merenpinnasta), niin ulkoilma oli muuttunut aivan täysin. Kova tuuli ja lämpötila reippaasti alle 10 astetta. Siinä kun oli tuota nousua A4:n 211 hevosvoiman turvin tehnyt, niin kunnioitusta herätti ne useat maantiepyöräilijät, jotka pelkällä polkuvoimalla olivat tuohon samaan pisteeseen päässyt.

Loppumatka meille tuttuun Val d´Isereen mentiin sitten sellaista alamäkeä, jossa kaikkien kulkuneuvojen jarrut olivat kovilla. Nimittäin harvemmin sitä oikeissa laskettelurinteissä pääsee tavallisella autolla ajelemaan, me tulimme sekä punaista ja yhtä sinistä rinnettä alas. Tämän huiman suoritteen jälkeen palkitsimme itsemme tutun pizzerian terassilla, tosin tällä kertaa valitettavasti ilman olutta tai muita nautintoaineita.

Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa IV (Cinque Terre)

Koska Liguriassa olimme, niin päätimme myös käydä ihastelemassa Unescon Heritage listalta löytyviä viittä kalastajakylää, jotka tunnetaan nimellä Cinque Terre. Ajomatka Finalesta reunimmaiseen kylään nimeltä Riomaggiore oli suunnilleen 180 km, varsinkin kun ajoimme suurimman osan rantatietä. Kylään mutkatietä pujotellessa alkoi hieman ihmetyttämään, miksi ihmiset olivat jättäneet autonsa ylös vuorille. No, se selvisi heti kun ajettiin kylän alkuun - parkkipaikat olivat absoluuttisen täynnä ja mahdollisesti vapautuviin paikkoihin oli suunnilleen 1,5 tunnin jono.

No, me käänsimme Audin nokan takaisin vuoristoon ja vedimme auton parkkiin noin 2 km:n päähän kylästä. Sieltä sitten alamäkeä kävellen takaisin kylään, helppo homma. Tosin matkalla havaitsimme että paikallinen poliisi oli laputtanut ison osan kapean mutkatien pientareelle parkkiin vedetyistä autoista, ja meidän auto oli komeasti risteysalueelle parkkeerattu...

Itse Riomaggioren kylä oli kyllä uskomattoman hieno. Hyvin kauniita ja värikkäitä taloja, jotka oli rakennettu suoraan vuorenrinteeseen. En tiedä miten tuo rakentaminen oli onnistunut, mutta arkkitehtuuri ja talot olivat aivan älyttömän hienoja. Ohessa pieni kuvamuisto tuosta kylästä:

Kylästä lähti noin 6 km pituinen kapea kävelyreitti seuraavaan kylään nimeltään Manorala.
Tuota reittiä kutsutaan myös nimeltä Via dell´Amore - rakastavaisten polku. Polku tarjosi toinen toistaan hienompia ja jylhempiä näkymiä ja pudotuksia suoraan Välimereen.

Kävelimme polkua kaksistaan ja ihmettelimme näitä uskomattoman hienoja näkymiä. Oheisesta kuvasta voi saada jonkinlaisen käsityksen polun tarjoamista näkymistä....

















Lopuksi kävimme paikallisessa viinikaupassa ostamassa pari tuliaispulloa, ja sitten aloitimme kapuamisen takaisin autolle. Kumma kyllä, 2 km kävely jyrkkään ylämäkeen 30 asteen kuumuudessa oli aika hiostava juttu - onneksi autossa oli kunnolla toimiva ilmastointi ja jostakin kumman syystä ei edes sakkolappua ikkunassa. Täten tämä teksti voidaan lopettaa sanomalla että Cinque Terre La Spezian kaupungin lähellä on ehdottomasti suositeltava kokemus!


Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa III (Finale Ligure MTB)

Koska yksi syy Finaleen tuloon oli netistä luettu artikkeli paikan hienoista single track MTB-reiteistä, niin tottakai niitä piti päästä testaamaan. Teimme kuitenkin kaksi virhettä ajojen mukavuutta ajatellen:

1. Luotimme siihen että paikanpäältä voi vuokrata hyviä MTB-pyöriä
2. Luotimme siihen että paikanpäältä saa hyviä karttoja

Molemmat ylläolevat tekijät olisi pitänyt tällä kokemuksella jo tiedostaa vääriksi, eli vuokrapyörät olivat Konan "all-mountain" tyyppiset järkäleet Deore/LX/STX/XT-osilla ja meille käsittämättömillä 14-15 kg:n kappalepainolla. Pyörät kyllä toimivat moitteettomasti. Lisäksi ainut Tourist Infosta saatu kartta oli useasti ristiriidassa maastosta löytyneiden merkkien kanssa, joten myös alaspäin ajelussa piti olla jatkuvasti hyvin tarkkana. Itse reitit olivat kyllä ihan hienoja single trackkejä, sitten kun niitä pääsi tai uskalsi lähteä alaspäin ajelemaan. Jotta noille reiteille pääsi, niin alkuun piti aina polkaista ylöspäin jatkuvasti ja jyrkästi kiemurtelevia asvaltti- ja hiekkateitä. Noita mäkiä noilla möhkäleillä ylöspäin hinkatessa Tahkon ylämäet tuntuivat aika kepoisilta. Mutta onneksi palkinto odotti aina ylhäällä, ohessa kuva La Manien hienosta reitistä ja näkymistä:



















Finalen kylässä oli myös mukavaa ajella pienillä kujilla, joihin paikan kaoottinen liikenne ei onneksi yltänyt, ohessa sample myös näistä näkymistä:



















Lopputuloksena voisin sanoa että jatkossa aina omat pyörät mukaan, riittävästi etukäteistutkimista a´la Internet ja myös paikallisen oppaan palkkaaminen yhdeksi ajopäiväksi. Näin varmistamme paremmin onnistuneet ajot Alpeilla, missä ikinään me seuraavaksi ajammekin.



Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa II (Finale Ligure)

Eteläisen baijerin jälkeen automme nokka suuntautui kohti Italian Liguriaa ja siellä pientä kaupunkia nimeltään Finale Ligure. Jos alkumatka läpi Saksan oli hyvin sujuvaa moottoritieajelua, niin nyt sitten mentiin Alppien ylitse, joten tiet olivat jo hyvin kippuraisia, jyrkkiä nousuja ja laskuja vuoronperään. Taakse jäivät sekä Itävalta että Sveitsi, ainoastaan Sveitsin rajalla tullimies oli hyvin vähäisesti kiinnostunut meistä tai meidän tuomisistamme.

Pitkän ja uuvuttavan ajomatkan jälkeen saavuimme lauantai-iltana Finale Ligureen, ja saimme ensikosketuksen itilialaiseen ajokulttuuriin. Hyvin pieniin tiloihin ajetaan melkoisella vauhdilla, liikennesääntöjen kanssa oli myös välillä vähän niin ja näin, mutta me selvisimme perille ilman mitään vaurioita. Tässä kohtaa pitää kyllä puolustaa nykyaikaista navigaattoria, ilman sitä olisi ollut täysin mahdotonta löytää huoneistoamme. Huoneistomme kanssa oli sitten tapahtunut klassinen "double booking", mutta ei siitä tässä sen enempää, homma saatiin seuraavana päivänä järjestykseen.

Itse Finale Ligure on pieni rantakaupunki Italian Rivieralla, Ligurian maakunnassa, noin 50 km Genovasta länteen. Liguria on tunnettu ainakin pestosta ja focaccia leivästä, jota tuli sitten nautiskeltua joka päivä.

Itse kaupungissa ei näin heinäkuussa ollut muita kuin italialaisia, eli paikka ei taida olla muiden maiden turistilistalla. Palvelu toimi primääristi italiaksi, kuitenkin englannilla pärjäsi auttavasti. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka Finaleen haluavat, tulevat sinne Välimeren ja hiekkarantojen takia. Mekin vietimme melkein joka päivä muutaman tunnin läheisellä River Beachillä, osittain tai kokonaan aurinkovarjon alla. Lopputulos yli 30 asteen helteestä olivat hivenen kärähtäneet jalkapöydät! Tiedä sitten miten tuokin on mahdollista, mutta näin kuitenkin pääsi käymään, muuten suojauksesta huolehti Nivea 30 kertoimella. Paras ominaisuus mitä tuolla rantaelämällä on ainakin allekirjoittaneelle tarjota, on uiminen oikeassa meressä. Lämmin ja yllättävän puhdas vesi, nopeasti syvenevä hiekkapohja ja ne aallot. Erittäin bueno kombo!

Tokihan me teimme tuolla muutakin kuin makoilimme rannalla, eli ilman maastopyöräilyä ei tämä pariskunta juuri matkoja tee. Siitä sitten lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Mr. T.

Kesäloma 2009 - osa I (Munchen)

Lomareissumme on edennyt Muncheniin saakka. Täällä on ollut hyvin ukostavaa viimeiset päivät, lämpötila huitelee lähellä 30 astetta ja tänään saatiin sadetta ja salamia aivan reippaasti.

Matka tänne pohjoisen Travemundestä meni melko kivuttomasti, paikallisia moottoriteitä pääsi ajelemaan reippaammalla nopeudella ja itse selvisimme perille ilman pahempia jonoja. Toiseen suuntaan noita ikäviä jonoja saimme kyllä bongata, onni oli jälleen puolellamme!

Ja mistä se Munchen on ainakin tunnettu - no ainakin olutkulttuurista!
Siitä mekin olemme päässeet nauttimaan, tosin sadekuurot ovat estäneet oikeiden biergardeneiden valloittamisen, mutta bierhauset ja niiden tarjoamat erinomaiset vehnäoluet ovat kyllä tulleet sopivan tutuiksi. Ja mikä parasta, täällä hyvänmakuinen ja riittoisa olut ei maksa edes mitään käsittämättömiä summia. Tästä voisi moni paikka kotimaassa ottaa oppia.

No, tokihan sitä on myös muuta kulttuuria tutkittu ja myös hieman shopattu, joten kokonaisuus jää mukavasti plussan puolelle. Tälle päivälle suunniteltu fillarointi kaatui iltapäivän pitkään sateeseen, mutta korvasimme sen kuluttamalla aikaa..., no paikan tyyli lienee helppo arvata...

Huomenna matka jatkuu kohti Italiaa. Siellä siis maalina Liguria ja pieni kylä nimeltään Finale Ligure. Sieltä sitten lisäraporttia.


Mr. T.

Tahko MTB 2009 - lopputunnelmia

Nyt kun Tahkon kisoista on jo melkein viikko aikaa, niin muutama ajatus ja mielikuva tapahtumasta lienee paikallaan myös tähän omaan foorumiin. Itse kisat taisivat mennä meillä molemmilla suorastaan erinomaisesti, Mrs. T. alitti maagisen 5 tunnin ajan ja paransi omaa aikaansa yli 20 minuuttia vuodesta 2008. Itse Mr. T. taas ajoi ekan kerran 120 km kisan, ja selvisi maaliin loppuajalla 10 h 40 min. Maalissa näkyi siis aika onnellisia naamoja:

Loppuaikaan en voinut olla aivan tyytyväinen, mutta kaikkeen muuhun kyllä, kisan vienti loppuun Tahkon 30 asteen kuumuudessa sinänsä oli jo kelpo suoritus, sillä 170:stä matkaan lähteneestä 40 jätti leikin kesken ennen maalia. Ja mikä tärkeintä, en ollut viimeinen edes maaliin tulijoista, vaan taakseni jäi suorastaan nippu muita kilpailijoita. Kisaan mahtui pari kunnon kaatumista, yksi OTB ja yksi kovemmassa vauhdissa tapahtunut lippa, jonka takia vasen polvi on vieläkin aika kipeä. Mutta kuten kuvista voi päätellä, tyytyväinen taisi Mr. T. kuitenkin suoritukseen olla, kuten myös kaikki muutkin ajajat ja huoltojoukot:

Kisan jälkeen spekulaatiota riitti mökin täydeltä, jopa niin paljon että perinteinen Piazzaan meno jäi tällä kertaa tekemättä. Toisille taisi tulla väsy nopeammin kuin muille, itselleni liki 11 tunnin huhkiminen metsässä teki menosta normaalia selvästi rauhallisemman.

Nyt enään jotain 358 päivää ennen seuraavaa Tahko MTB:tä, spekulaatiot voidaan jo aloittaa...


Mr. T.