Tahko MTB 2015 - DNF

Sellainen reissu tällä kertaa. 8. kerta Tahkolla ajamassa, ja nyt napsahti eka DNF. Ajokeli oli vähintäänkin haastava, aiempien viikkojen sateiden ansiosta liki kaikki maastopätkät olivat täynnä mutaa ja liukkaita maastoja. Omat ajotaidot joutuivat todella koetukselle, ja en voi sanoa että olisin tykännyt Kinahmin maastopätkästä.

Sieltä alastullessa pannutin ekan kerran. Ajoin suureen mutalammikkoon, jossa oli sitten kivi tai mahdollisesti täysi juomapullo täysin multa piilossa. Tuosta osumasta pyörä lähti holtittomasti vasemmalle pusikkoon, ja lopulta nykäisin klassiset OTB:t. Valitettavasti pusikossa oli sitten lisää kiviä tai kanto, johon tulin vasen olkapää edellä. Eipä tuntunut alastulo hyvältä. Samoin sain hieman osumaa päähäni, mutta kypärä kyllä suojasi hyvin. Vähän ihon rullausta sieltä täältä, ei mitään vakavampaa. Paitsi tuo olkapää, joka lähetteli ikäviä hermosignaaleja ylöpäin aina kun käsi meni tiettyyn asentoon. Tästä syystä ajamisesta ei meinannut tulla enään mitään, ja vauhtikin hidastui.

Toinen kaatuminen ei ollut oma syyni, vaan takana tulleen idiootin. Kinahmin jyrkässä ja kivikkoissa kohdassa, siinä missä järjestäjien EA päivystää, ajoimme hiljaa alaspäin. Yllättäen ensimmäinen kuski jarruttaa voimakkaasti, ja me muut ajamme hänen perään. Kukaan ei kuitenkaan kaatunut. Vielä. Nimittäin takana tullut, mustalla numerolapulla varustettu höyrypää, päätti yrittää jotakin sankariohitusta ja kolasi meidän kaikkien päälle. Siinä me sitten oltiin kasassa, neljä pyörää ja neljä kuskia. Itse olin pinossa keskellä, ja niskassani oli tämä hölmöilijä Rosen pyörällään. Onneksi mitään pahempaa ei tuossakaan tapahtunut, mitä nyt yläselkä ja olkapää sai lisää osumaa.

Tuosta nilkuttelin Eskolan 21 km taukopisteeseen, tsekkasin oman tilanteeni ja laskin mahdollisuuteni viiden tunnin ajan alittamiseen ja pääsylle toiselle kiertokselle. Ne eivät olleet hyvät. Soitin huoltojoukoille, että voivat tulla hakemaan mut seuraavalta huoltopisteeltä, eli 30 km kohdalta. Matka tuonnekin kesti melkoisen pitkään, koko Kinahmi Kakkosen jouduin työntämään alusta pitäen, ja alaspäinkin mentiin jonossa. 30 kilsan kohdalla kello näytti aikaa 2:30:00, ja tiesin leikin olevan siinä. En mitenkään voisi päästä alle aikalimitterin, sillä edessä olisi ollut Tahkon vaativimmat kilsat, jotka lauantaina olivat vielä pelkkää mutaa. Tästä syystä päätin keskeyttää, otin pari särkylääkettä lihaskipuun ja siirryin osaksi huoltotiimiä. DNF, ei muuta tällä kertaa.

Muut tiimiläiset ajoivat mua huomattavadti paremmin. Erityisesti Terho teki huippuvedon. Hieman alle 9:30 loppuaika erityisen haastavalla reitillä oli upea suoritus. Markkukin haastoi itsensä, ja taisteli 120 km loppuun. Teknisiä ongelmia ja kunnon kaatuminen kuului hänen ohjelmaansa, mutta hienosti taisteltu ja loppuun asti ajettu suoritus häneltäkin.

Vuonna 2016 uudestaan. Itse kyllä palaan ajamaan lyhyempiä matkoja, onhan tuo 120 jo kerran tullut ajettua. Ennen tuota on vielä monta kisaa edessä, toivottavasti DNF:t loppuvat nyt tähän.