Ihan pian vaihtuu vuosi. Vuodenvaihde vietetään kotona hyvien Ystävien seurassa. Raketit jää tältä vuodelta katsastamatta, kun koiraa ei viitsi niille altistaa. Ja lupaan tukistaa kaikkia, jotka paukuttelevat ennen kuutta ja jotka saan käsiini...
Ja koska illan kokoonpanoon kuuluu myös liikkuvainen 10 kk Napero, nyt on kiire siivoamaan pölyt pois lattioilta.
Hyvää Uutta Vuotta Koko Laaja Lukijakunta.
Urheilua ja muita hyvään elämään kuuluvia nautintoja harrastavan pariskunnan mielipiteilyä...
perjantai 31. joulukuuta 2010
lauantai 25. joulukuuta 2010
maanantai 13. joulukuuta 2010
Farang, toinen näytös
Noin vuosi sitten testasimme tämän Etu-Töölön modernin kaakkoisaasialaisen ravintolan ensimmäisen kerran, ja silloin lopputuloksena oli pelkkää ylistävää hehkutusta. Tästä syystä halusimme testata paikan tason uudemman kerran, ja lopputulos oli taas kerran huipputasoa.
Tällä kertaa pöytämme sijaitsi suuremman salin puolella, ja koska ravintola oli lauantai-iltana jotakuinkin täpösen täynnä, niin myös mekkala oli sitä luokkaa. Onneksi äänekäs melu hiljeni illan kuluessa selvästi, joten pääsimme nauttimaan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin johtaman keittiön antimista ilman suurempia ongelmia.
Pitää ehdottomasti sanoa että Farang ei pettänyt ruokien ja juomien suhteen millään tasolla. Yksi syy tähän oli se että emme osanneet päättää menun valikoimasta sopivaa kokonaisuutta, joten päädyimme jälleen Farangin maistelumenun nauttimiseen. Ruokailu oli sitten nautintojen ja makujen tykitystä alusta loppuun. Seitsämän erilaista annosta, joista jokainen oli upea esitys. Itselleni jäi parhaimpana mieleen ensimmäisenä tarjottu Betel-lehteen kääritty savustettu taimen, joka tarjottiin upeiden pähkinöiden kera. Lisäksi upea mussaman curry ja uskomattoman pehmeäksi haudutettu vasikanposki täydensivät tätä hienoa menuta. Suositan.
Kokonaisuuteen hienosti mietitty ja sopinut viinipaketti, joka koostui lasillisesta Prinz Von Preussenin puolikuivasta rieslingistä vuodelta 2007, isosta lasista Hewitsonin Mad Hatter shirazia sekä jälkiruoan kanssa tarjotusta pienestä lasista hyvää beerenausleseä (valmistaja unohtunut), osoitti sen että myös aasilaisten ruokien kanssa voidaan nauttia hyvistä viineistä. Mausteista ja kastikkeista huolimatta.
Farang ei mielestämme ole lainkaan menettänyt otettaan tämän yhden vuoden aikana, ja kyllähän se ruokien tasoltaan alkaa olemaan tähtitasoa. Tietenkään tälläistä tasoa ei voida saavuttaa ihan halvoilla hinnoilla, eli maistelumenu kahdelle viinipaketteineen nosti laskun reippaasti yli 200 euron. Mutta kyllä nautinto oli tuon arvoinen.
Tällä kertaa pöytämme sijaitsi suuremman salin puolella, ja koska ravintola oli lauantai-iltana jotakuinkin täpösen täynnä, niin myös mekkala oli sitä luokkaa. Onneksi äänekäs melu hiljeni illan kuluessa selvästi, joten pääsimme nauttimaan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin johtaman keittiön antimista ilman suurempia ongelmia.
Pitää ehdottomasti sanoa että Farang ei pettänyt ruokien ja juomien suhteen millään tasolla. Yksi syy tähän oli se että emme osanneet päättää menun valikoimasta sopivaa kokonaisuutta, joten päädyimme jälleen Farangin maistelumenun nauttimiseen. Ruokailu oli sitten nautintojen ja makujen tykitystä alusta loppuun. Seitsämän erilaista annosta, joista jokainen oli upea esitys. Itselleni jäi parhaimpana mieleen ensimmäisenä tarjottu Betel-lehteen kääritty savustettu taimen, joka tarjottiin upeiden pähkinöiden kera. Lisäksi upea mussaman curry ja uskomattoman pehmeäksi haudutettu vasikanposki täydensivät tätä hienoa menuta. Suositan.
Kokonaisuuteen hienosti mietitty ja sopinut viinipaketti, joka koostui lasillisesta Prinz Von Preussenin puolikuivasta rieslingistä vuodelta 2007, isosta lasista Hewitsonin Mad Hatter shirazia sekä jälkiruoan kanssa tarjotusta pienestä lasista hyvää beerenausleseä (valmistaja unohtunut), osoitti sen että myös aasilaisten ruokien kanssa voidaan nauttia hyvistä viineistä. Mausteista ja kastikkeista huolimatta.
Farang ei mielestämme ole lainkaan menettänyt otettaan tämän yhden vuoden aikana, ja kyllähän se ruokien tasoltaan alkaa olemaan tähtitasoa. Tietenkään tälläistä tasoa ei voida saavuttaa ihan halvoilla hinnoilla, eli maistelumenu kahdelle viinipaketteineen nosti laskun reippaasti yli 200 euron. Mutta kyllä nautinto oli tuon arvoinen.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Talvijuoksu
Liian aikaisin tullut talvi on aiheuttanut hivenen haasteita tälle juoksuharrastukselle, mutta ainakin vielä olen päässyt lenkeille kohtuullisen mukavasti. Tänään oli alkutalven haastavin sää, kiitos tiheän lumisateen ja auraamattomien reittien. Ainut kohtuullisessa kunnossa ollut reitti löytyi Pirkkolan 2,8 km ympyrästä, jota sitten tuli hinkattua kolme kertaa ympäri.
Lopputuloksena reitille Käpylä-Pirkkola-Käpylä tuli melkoisen raskas 15 km juoksutreeni, jossa keskivauhti oli aika tarkkaan 6 min / km. Onneksi tuli lähdettyä, sillä nyt on mukavaa palautua treenistä salibandyn MM-finaalia katsoen ja palautusjuomaa nauttien.
Mr. T.
Lopputuloksena reitille Käpylä-Pirkkola-Käpylä tuli melkoisen raskas 15 km juoksutreeni, jossa keskivauhti oli aika tarkkaan 6 min / km. Onneksi tuli lähdettyä, sillä nyt on mukavaa palautua treenistä salibandyn MM-finaalia katsoen ja palautusjuomaa nauttien.
Mr. T.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenäisyyspäivä
Talvinen juhlapäivä voidaan aloittaa kuumalla glögillä ja paahdetuilla rosmariinipähkinöillä. Nämä maukkaat pähkinät ovat aivan superhelppoja tehdä, eli laita sekalainen setti erilaisia pähkinöitä (esim. pekaani-, hassel- sekä saksanpähkinöitä) uunipellille ja pähkinät 175 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi. Sillä välin kun pähkinät ovat paahtumassa uunissa, niin tee maustesekoitus: 1-2 rkl voita, saman verran fariinisokeria, suolaa ja chilimaustetta omaan makuun sopivasti. Riivi 2-3 rosmariinioksan lehdet mausteeksi. Sekoita massaksi ja lisää kuumat pähkinät päälle. Nauti heti, mausteinen glögi sopii hienosti näiden rosmariinipähkinöiden kanssa nautittavaksi.
Juhlapäivän vastaanotto jatkuu illalla Krunikassa. Sitä ennen kaksi tunnelmakuvaa ylläolevan tekstin vahvistukseksi.
Juhlapäivän vastaanotto jatkuu illalla Krunikassa. Sitä ennen kaksi tunnelmakuvaa ylläolevan tekstin vahvistukseksi.
Lipunnosto
Itsenäisyyspäivä aloitettiin kahlaamalla koko poppoo Taivaskalliolle lipunnostoon klo 9. Fanfaarien jälkeen nostettiin lippu ja Taivaskallion mieslaulajat esittivät Finlandian. Tämänvuotisen lippupuheen piti Marttaliiton kansainvälisen toiminnan johtaja Terhi Lindqvist.
Mutta kyllä sykähdyttävin hetki oli Maamme-laulu ja lumituiskussa päänsä paljastavat miehet. Hieno maa. Kotimaa.
Illalla juhlistellaan lisää Ystävien kanssa.
Mutta kyllä sykähdyttävin hetki oli Maamme-laulu ja lumituiskussa päänsä paljastavat miehet. Hieno maa. Kotimaa.
Illalla juhlistellaan lisää Ystävien kanssa.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Ornamon Design Joulumyyjäiset
Kaupungintalon juhlasali loi hienot puitteet Teollisuustaiteen Liitto Ornamon joulumyyjäisille. Kiinnostavia suunnittelijoita oli taas iso joukko, ja on aina mielenkiintoista päästä keskustelemaan suunnittelijan itsensä kanssa.
Kotiin kannettiin muun muassa Sirinä-Designiä, Heli Valajan keramiikkaa, Miun koruja, Aarrekidin avaruusseikkailua ja Moikon lapaset.
Kotiin kannettiin muun muassa Sirinä-Designiä, Heli Valajan keramiikkaa, Miun koruja, Aarrekidin avaruusseikkailua ja Moikon lapaset.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Talviurheilua
Yllättävän aikaisin alkaneet talvikelit ovat vaatineet kaikenlaista tuotekehitystä, jotta esim. juokseminen onnistuisi ilman suurempia huolia. Pakkanen aiheuttaa omat haasteensa, sillä kylmällä suoritettu hikiurheilu kovilla sykkeillä voi aiheuttaa hengitysongelmia ja vilustumisia. Pintojen liukkaus on sitten toinen juttu.
Viimeiset kolme vuotta olen säännöllisesti liukastellut Keskuspuistossa ja kävelyteillä ilman kunnollista ratkaisua, ja tänä vuonna ajattelin että tähän pitää löytyä toimiva ratkaisu. Nastoitetut juoksulenkkarit ovat ihan hyvä juttu, mutta entäpä jos juoksukengiä ja maastoja on useita, silloin myös nastakenkiä pitäisi olla useampia.
Yksi ratkaisu on allaolevat EzyShoes juoksuverkot, jotka ovat hyvin helppo asentaa kaikenlaisiin kenkiin, ja ainakin itselläni pito on ollut riittävä sekä juostessa että kävelylenkeillä. Verkon pohjassa olevat metallipalat toimivat nastojen tavoin. Hyvin tuntuvat toimivan, ja ainoastaan yksi negatiivinen puoli on tullut vastaan, nimittäin juoksuverkot ovat todella liukkaat kivisellä rappukäytävällä käveltäessä.
Viimeiset kolme vuotta olen säännöllisesti liukastellut Keskuspuistossa ja kävelyteillä ilman kunnollista ratkaisua, ja tänä vuonna ajattelin että tähän pitää löytyä toimiva ratkaisu. Nastoitetut juoksulenkkarit ovat ihan hyvä juttu, mutta entäpä jos juoksukengiä ja maastoja on useita, silloin myös nastakenkiä pitäisi olla useampia.
Yksi ratkaisu on allaolevat EzyShoes juoksuverkot, jotka ovat hyvin helppo asentaa kaikenlaisiin kenkiin, ja ainakin itselläni pito on ollut riittävä sekä juostessa että kävelylenkeillä. Verkon pohjassa olevat metallipalat toimivat nastojen tavoin. Hyvin tuntuvat toimivan, ja ainoastaan yksi negatiivinen puoli on tullut vastaan, nimittäin juoksuverkot ovat todella liukkaat kivisellä rappukäytävällä käveltäessä.
Lautasella tänään
Viikonlopun kunniaksi päätin harrastaa ruokaterapiaa muutaman tunnin ajan, ja valmistaa jotakin uutta ja jotakin vanhaa sisältäneen menun. Uutuudeksi valikoitui alkuruokana tarjoiltu valkosipuli-sahramikeitto, ja pääruoaksi vanha tuttu kotimaista karitsan ulkofilettä, risottoa sekä grillattuja kasviksia sisältänyt viritys. Kokonaisuus jäi vahvasti plussan puolelle, ja rääppiäisiä saamme vielä tänäänkin nautiskella.
Valkosipuli-sahramikeitto oli hyvin helppo tehdä, ja 45 minuutin valmistelun kuluttua maku oli ainakin meidän mielestä erinomainen. Tietenkin täytyy oikeasti pitää valkosipulin mausta, muuten tätä ei kannata tehdä. Päälle hieman mustapippuria ja kirveliä, ja eikun keittoa suuhun. Juomaksi valikoitui erinomainen riesling Itävallasta, Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg 2008. Viini korosti erittäin tyylikkäästi keiton hieman makeaa makua, ja se sopi aivan uskomattoman hienosti sahramin kanssa yhteen.
Kotimainen karitsan ulkofile, risotto sekä grillatut kasvikset ovat takuuvarma setti. Itse teen karitsan siten, että käärin lihat pekoniin, paistan niiden pinnat pannulla, ja loppukypsennys sitten uunissa. Mediumina liha on tietysti parasta, ja pekoni antaa lihalle mukavaa lisämakua. Itse pekonia ei ole pakko syödä...
Mausteita hillitysti, ainoastaan suolaa ja mustapippuria. Lihan kaveriksi tein perusrisottoa sekä grillasin minitomaatteja ja papuja. Hyvää settiä tästäkin tuli, ja juomaksi valikoitunut hienostuneen oloinen punaviini Ranskasta, Peyre Rose Clos des Cistes 2002, toimi upeasti tämän kokonaisuuden kanssa.
Harmittavasti tätä herkkua ei Alkosta saa, sillä juoma on Vindirektillä ainoastaan ravintolavalikoimassa ja eilinen pullo oli viinikaappini viimeinen kappale.
Ohessa vielä pari ruokakuvaa eiliseltä, illan muut tunnelmakuvat on jo julkaistu.
Valkosipuli-sahramikeitto oli hyvin helppo tehdä, ja 45 minuutin valmistelun kuluttua maku oli ainakin meidän mielestä erinomainen. Tietenkin täytyy oikeasti pitää valkosipulin mausta, muuten tätä ei kannata tehdä. Päälle hieman mustapippuria ja kirveliä, ja eikun keittoa suuhun. Juomaksi valikoitui erinomainen riesling Itävallasta, Schloss Gobelsburg Riesling Gaisberg 2008. Viini korosti erittäin tyylikkäästi keiton hieman makeaa makua, ja se sopi aivan uskomattoman hienosti sahramin kanssa yhteen.
Kotimainen karitsan ulkofile, risotto sekä grillatut kasvikset ovat takuuvarma setti. Itse teen karitsan siten, että käärin lihat pekoniin, paistan niiden pinnat pannulla, ja loppukypsennys sitten uunissa. Mediumina liha on tietysti parasta, ja pekoni antaa lihalle mukavaa lisämakua. Itse pekonia ei ole pakko syödä...
Mausteita hillitysti, ainoastaan suolaa ja mustapippuria. Lihan kaveriksi tein perusrisottoa sekä grillasin minitomaatteja ja papuja. Hyvää settiä tästäkin tuli, ja juomaksi valikoitunut hienostuneen oloinen punaviini Ranskasta, Peyre Rose Clos des Cistes 2002, toimi upeasti tämän kokonaisuuden kanssa.
Harmittavasti tätä herkkua ei Alkosta saa, sillä juoma on Vindirektillä ainoastaan ravintolavalikoimassa ja eilinen pullo oli viinikaappini viimeinen kappale.
Ohessa vielä pari ruokakuvaa eiliseltä, illan muut tunnelmakuvat on jo julkaistu.
Adventus humiliationis
Nyt on aika. Sytyttää kynttilät. Ripustaa tähti. Juoda glögiä. Paistaa piparkakkuja. Tuunata joulukortit.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Arkivapaa
Meille kotiutui viime heinäkuussa koiranpentu. Koska pennun hoitoon ei työnantajalta herunut äitiysloman tai hoitovapaan kaltaisia etuja, mietimme työjärjestelyt syksyksi uudelleen. Aikaisemmilta vuosilta kertyneillä lomarahavapailla olen tehnyt kesälomasta lähtien neljäpäiväistä työviikkoa. Vapaapäivät olen pitänyt keskellä viikkoa. Järjestely on osoittautunut loistavaksi, ja voisin mielihyvin jatkaa tällaista työrytmiä pidempäänkin.
Arkivapaalla herätään aikaisin, samaan aikaan kuin töihinlähtijäkin. Mutta arkivapaalla kaadetaan lisää maitokahvia ja syvennytään hesariin, kun toiset lähtevät töihin. Rauhallisten aamutointen jälkeen suunnataan koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Kuljetaan ja puuhaillaan yhdessä ilman kiirettä. Vuodenaikojen vaihtumisen, lintujen muutot ja päivän lyhenemisen on huomannut ihan eri tavalla kuin näinä kaikkina tiiviinä työvuosina.
Päivällä ehtii hyvin myös hoitaa omat treenit valoisaan aikaan. Joskus harvoin olen tehnyt suursiivouksen tai käynyt kaupungilla arkipäivän suomassa rauhassa shoppailemassa ja kahvittelemassa tai leiponut. Iltapäivisin startataan taas koiran kanssa lenkille. Laskeskelin jossain vaiheessa olevani arkivapaan aikana ulkona 3-5 tuntia. Sitten keitetään pannullinen teetä ja luetaan kertyneet lehdet, kuunnellaan musiikkia ja rentoudutaan. Ja aletaan odottaa työstä palaavaa miestä.
Minusta tulisi ihan hyvä kotirouva. Oikeasti.
Arkivapaalla herätään aikaisin, samaan aikaan kuin töihinlähtijäkin. Mutta arkivapaalla kaadetaan lisää maitokahvia ja syvennytään hesariin, kun toiset lähtevät töihin. Rauhallisten aamutointen jälkeen suunnataan koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Kuljetaan ja puuhaillaan yhdessä ilman kiirettä. Vuodenaikojen vaihtumisen, lintujen muutot ja päivän lyhenemisen on huomannut ihan eri tavalla kuin näinä kaikkina tiiviinä työvuosina.
Päivällä ehtii hyvin myös hoitaa omat treenit valoisaan aikaan. Joskus harvoin olen tehnyt suursiivouksen tai käynyt kaupungilla arkipäivän suomassa rauhassa shoppailemassa ja kahvittelemassa tai leiponut. Iltapäivisin startataan taas koiran kanssa lenkille. Laskeskelin jossain vaiheessa olevani arkivapaan aikana ulkona 3-5 tuntia. Sitten keitetään pannullinen teetä ja luetaan kertyneet lehdet, kuunnellaan musiikkia ja rentoudutaan. Ja aletaan odottaa työstä palaavaa miestä.
Minusta tulisi ihan hyvä kotirouva. Oikeasti.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Viikonloppu Vierumäellä
Viikonloppuna tuli testattua Vierumäen urheiluopiston palvelut ja paikan uusi Scandic hotelli . Sijanniltaan Vierumäki on aivan mahtava, vain 130 km Helsingistä. Ja kun melkein koko matka menee moottoritietä huristellen, niin nopeastihan tuonne ajeli.
Saavuimme perjantai-iltana, ja tavoitteena oli pyhittää koko lauantai erilaisille urheiluille ja kruunata päivä urheiluhieronnalla, hyvällä ruoalla ja muilla nautiskelutuotteilla. Lauantai käynnistyi pilvisenä, pakkasta taisi olla muutama aste ja uutta lunta noin 10-15 senttiä. Erinomainen ulkoilusää siis. Aamupäivällä Mrs. T. lähti metsään kahden tunnin issikkavaellukselle, ja itse toimin tuolloin koiranvahtina. Raporttien mukaan maastoratsastus oli taas kerran aivan ihanaa, ja islanninhevoset olivat luonteeltaan huippuluokkaa.
Tämän jälkeen teimme vahdin vaihdon, ja pääsin itse lenkille. Merkatut reitit, joita oli useita eri vaihtoehtoja, olivat jo valjastettu hiihdolle, joten lähdin hotellin vierestä lähtenyttä kävelytietä myöten etenemään kohti Heinolaa. Noin 4 km:n juoksun jälkeen saavuin Vanhalle Lahdentielle, jota jatkoin Heinolaa kohti. Seitsämän kilometrin kohdalla ylitin moottoritien ja saavuin Heinolan irlantilaiselle hotellille. Lenkkini ei suinkaan päättänyt Guinnessin vaahtokruunuun, vaan käännyin ympäri ja juoksin takaisin Urheiluopistolle. Matkaan kuului myös melkoisen tiukka ja 600 metriä pitkä tiukka ylämäki, joka nosti sykkeen aivan riittävän korkealle. Lopulta matkaa tuli siis 14 kilometriä, ja mieli oli juoksun jälkeen hyvin positiivinen.
Iltapäivällä vietimme vielä paljon aikaa koiran kanssa ulkona pyöriessä, sillä Söhvelille lumielementti on jotakin aivan käsittämättömän mahtavaa.
Urheiluhieronta upouuden Scandicin Resort & Spa:ssa oli myös mukava kokemus, vaikkakin pohkeet olivat hieronnan jälkeen kipeämmät kuin sinne tultaessa. Höyrysauna ja rentouttava ympäristö teki kokonaisuudesta erittäin positiivisen.
Loppuilta viettiin sekä italialaisessa ravintolassa että omassa hotellihuoneessa klassikkoleffaa eli King Kongia vuodelta 1933 katsoen. Hieno lopetus hienolle päivälle.
Mr. T.
Saavuimme perjantai-iltana, ja tavoitteena oli pyhittää koko lauantai erilaisille urheiluille ja kruunata päivä urheiluhieronnalla, hyvällä ruoalla ja muilla nautiskelutuotteilla. Lauantai käynnistyi pilvisenä, pakkasta taisi olla muutama aste ja uutta lunta noin 10-15 senttiä. Erinomainen ulkoilusää siis. Aamupäivällä Mrs. T. lähti metsään kahden tunnin issikkavaellukselle, ja itse toimin tuolloin koiranvahtina. Raporttien mukaan maastoratsastus oli taas kerran aivan ihanaa, ja islanninhevoset olivat luonteeltaan huippuluokkaa.
Tämän jälkeen teimme vahdin vaihdon, ja pääsin itse lenkille. Merkatut reitit, joita oli useita eri vaihtoehtoja, olivat jo valjastettu hiihdolle, joten lähdin hotellin vierestä lähtenyttä kävelytietä myöten etenemään kohti Heinolaa. Noin 4 km:n juoksun jälkeen saavuin Vanhalle Lahdentielle, jota jatkoin Heinolaa kohti. Seitsämän kilometrin kohdalla ylitin moottoritien ja saavuin Heinolan irlantilaiselle hotellille. Lenkkini ei suinkaan päättänyt Guinnessin vaahtokruunuun, vaan käännyin ympäri ja juoksin takaisin Urheiluopistolle. Matkaan kuului myös melkoisen tiukka ja 600 metriä pitkä tiukka ylämäki, joka nosti sykkeen aivan riittävän korkealle. Lopulta matkaa tuli siis 14 kilometriä, ja mieli oli juoksun jälkeen hyvin positiivinen.
Iltapäivällä vietimme vielä paljon aikaa koiran kanssa ulkona pyöriessä, sillä Söhvelille lumielementti on jotakin aivan käsittämättömän mahtavaa.
Urheiluhieronta upouuden Scandicin Resort & Spa:ssa oli myös mukava kokemus, vaikkakin pohkeet olivat hieronnan jälkeen kipeämmät kuin sinne tultaessa. Höyrysauna ja rentouttava ympäristö teki kokonaisuudesta erittäin positiivisen.
Loppuilta viettiin sekä italialaisessa ravintolassa että omassa hotellihuoneessa klassikkoleffaa eli King Kongia vuodelta 1933 katsoen. Hieno lopetus hienolle päivälle.
Mr. T.
torstai 18. marraskuuta 2010
Beaujolais Nouveau 2010, osa II
Voiko sitä mukavampaa tapaa olla viettää torstai-iltaa kuin maistelemalla uusia viinejä?
No, mahdollisesti on, mutta kyllä ainakin täällä meillä jokavuotinen marraskuun kolmas torstai on pyhitetty uuden sadon Beaujolais Nouveau viinien maisteluun, arvosteluun sekä tietysti nautiskeluun.
Tänäkin vuonna Alko tarjosi kahta eri vaihtoehtoa, Pierre Dupondin Beaujolais Villages ja Mademoiselle Mommessinin Beaujolais Nouveau. Molemmille viineille yhteistä on tietysti sama Gamay-rypäle, hiilihapotuksella nopeutettu käyminen ja jotakuinkin samanlainen makumaailma. Kumpikaan viini ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, joten joulun 2010 jälkeen näitä ei kannata nauttia.
Jos viinejä halutaan jotenkin arvioida, niin melko mehumaisihan nämä ovat. Klassisten täyteläisten Rioja-viinien ystävän ei näitä kannata maistaa, tai ei ainakaan silloin jos ei tiedä millainen makumaailma on tulossa. Hedelmäisyyttä, erityisesti kuplivaa vadelmaa ja hivenen makeampaa banaania näistä uusista viineistä aina löytyy, tosin viime vuonna poreilut olivat mielestäni voimakkaampia, ja ehkäpä se on tärkeä juttu näissä uuden sadon viineissä.
Itse nautimme viinejä klassisesti suolaisen juustoisten kalkkunapiirakan kanssa, ja ainakin tuollaisen maualtaan miedon piirakan kanssa Villages viini toimi ihan mukavasti. Muutenkin tuntui että pienemmältä alueelta kerätyistä rypäleistä tehty Villages maistui taas kerran paremmalta kuin hivenen halvempi Mommessinin Beaujolais Nouveau. Hintahan näissä viineissä ei päätä huimaa, molemmat lähtevät Alkosta alle 8 euron.
Mutta tässä kirjoituksen ohessa jatkamme maistelua, joten torstai-ilta jatkuu mukavissa merkeissä.
Ihan viinikulttuurin edestämiseksi suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista näihin uuden sadon viineihin, kunhan vaan tiedostaa mitä tuleman pitää.
Ohessa vielä muutama kuvaotos illan päätähdistä.
No, mahdollisesti on, mutta kyllä ainakin täällä meillä jokavuotinen marraskuun kolmas torstai on pyhitetty uuden sadon Beaujolais Nouveau viinien maisteluun, arvosteluun sekä tietysti nautiskeluun.
Tänäkin vuonna Alko tarjosi kahta eri vaihtoehtoa, Pierre Dupondin Beaujolais Villages ja Mademoiselle Mommessinin Beaujolais Nouveau. Molemmille viineille yhteistä on tietysti sama Gamay-rypäle, hiilihapotuksella nopeutettu käyminen ja jotakuinkin samanlainen makumaailma. Kumpikaan viini ei ole tarkoitettu säilytettäväksi, joten joulun 2010 jälkeen näitä ei kannata nauttia.
Jos viinejä halutaan jotenkin arvioida, niin melko mehumaisihan nämä ovat. Klassisten täyteläisten Rioja-viinien ystävän ei näitä kannata maistaa, tai ei ainakaan silloin jos ei tiedä millainen makumaailma on tulossa. Hedelmäisyyttä, erityisesti kuplivaa vadelmaa ja hivenen makeampaa banaania näistä uusista viineistä aina löytyy, tosin viime vuonna poreilut olivat mielestäni voimakkaampia, ja ehkäpä se on tärkeä juttu näissä uuden sadon viineissä.
Itse nautimme viinejä klassisesti suolaisen juustoisten kalkkunapiirakan kanssa, ja ainakin tuollaisen maualtaan miedon piirakan kanssa Villages viini toimi ihan mukavasti. Muutenkin tuntui että pienemmältä alueelta kerätyistä rypäleistä tehty Villages maistui taas kerran paremmalta kuin hivenen halvempi Mommessinin Beaujolais Nouveau. Hintahan näissä viineissä ei päätä huimaa, molemmat lähtevät Alkosta alle 8 euron.
Mutta tässä kirjoituksen ohessa jatkamme maistelua, joten torstai-ilta jatkuu mukavissa merkeissä.
Ihan viinikulttuurin edestämiseksi suosittelen kuitenkin kaikille tutustumista näihin uuden sadon viineihin, kunhan vaan tiedostaa mitä tuleman pitää.
Ohessa vielä muutama kuvaotos illan päätähdistä.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Beaujolais Nouveau 2010
Enään hieman yli kolme tuntia, ja uuden sadon beaujolaisviiniä pääsee maistamaan ympäri maailmaa.
Virallinen ensimmäinen myyntipäivä on siis aina marraskuun kolmas torstai, ja tänä vuonna päivämääräksi siis tuli 18.11.2010.
Meillä tuota mainiota mehujuomaa maistetaan huomenna illalla, eli vajaan 24 tunnin kuluttua tiedämme enemmän miltä tämän vuoden sato maistuu. Tiedossa ei varmaankaan ole kovin suuria yllätyksiä, mutta kyllä meillä tästä viinikulttuurista tykätään.
Alkosta on taas kerran saatavilla kahta erilaista uuden sadon viiniä, Beaujolais Nouveau Mommessin ja Beaujolais Villages Nouveau Honore Lavigne. Yleensä olen enemmän pitänyt pienemmältä alueelta kerätystä Villages viinistä, mutta tarkempi raportti huomisen jälkeen.
Virallinen ensimmäinen myyntipäivä on siis aina marraskuun kolmas torstai, ja tänä vuonna päivämääräksi siis tuli 18.11.2010.
Meillä tuota mainiota mehujuomaa maistetaan huomenna illalla, eli vajaan 24 tunnin kuluttua tiedämme enemmän miltä tämän vuoden sato maistuu. Tiedossa ei varmaankaan ole kovin suuria yllätyksiä, mutta kyllä meillä tästä viinikulttuurista tykätään.
Alkosta on taas kerran saatavilla kahta erilaista uuden sadon viiniä, Beaujolais Nouveau Mommessin ja Beaujolais Villages Nouveau Honore Lavigne. Yleensä olen enemmän pitänyt pienemmältä alueelta kerätystä Villages viinistä, mutta tarkempi raportti huomisen jälkeen.
Urheilupäivityksiä
Välillä pitää palata tämän blogin alkuperäiseen ideaan, eli omien urheilusuoritusten julkistamiseen ja niistä kertomiseen. Näin marraskuussa, kun kaikki kilpailut ovat jo kaukainen muisto, on ehdottomasti viimeinen hetki aloittaa peruskuntokausi. Ilman kunnollista, kestävää ja hyvin rakennettua PK-pohjaa ei voi kuin ainoastaan unelmoida hyvistä kisatuloksista vuonna 2011. Tämän olen todennut jo vuosia sitten, ja erityisen tärkeään rooliin hyvä peruskuntopohja tulee pitkäkestoisissa kisoissa kuten vaikkapa TahkoMTB ja kaikki maratonit.
Itse rakennan peruskuntoa lähinnä juoksemalla, mutta tokihan sitä voisi tehdä myös pyöräilemällä tai sitten talvella hiihtämällä. Tärkeintä tässä rakennusvaiheessa ovat riittävän pitkät lenkit sopivan alhaisella sykkeellä. Tietenkin myös muunlaisia treenejä tarvitaan, muutenhan tämä menisi totaalisen synkäksi jynkytykseksi heikosti valaistuilla poluilla ja kävelyteillä.
Tänään vedin oikein mukavan PK-juoksutreenin miellyttävässä pikkupakkasessa. Lenkin pituudeksi tuli 16 kilometriä, ja kun siihen kului aikaa noin 1 h 30 min, niin vauhti oli itselleni sopiva. Keskisyke oli 144, johon olen tyytyväinen. Itselläni juoksussa syke nousee hyvin helposti yli 140:n, ja jos sitä haluaisi pitää jossakin 120-130 välissä, niin juoksuvauhtia pitäisi hidastaa suunnilleen rivakaksi kävelyksi.
Eilen oli vuorossa paljon sykevaihtelua ja pyrähdyksiä sisältänyttä salibandyä, joka toimii hyvin vastapainona tasaiselle juoksutreenille. Loppuviikolla lähdemme kaikki kolme tutustumaan Vierumäen tarjoamiin urheilu- ja harrastuspalveluihin, luulen että sieltä tulee paljon kaikenlaista mukavaa eteen.
Mr. T.
Itse rakennan peruskuntoa lähinnä juoksemalla, mutta tokihan sitä voisi tehdä myös pyöräilemällä tai sitten talvella hiihtämällä. Tärkeintä tässä rakennusvaiheessa ovat riittävän pitkät lenkit sopivan alhaisella sykkeellä. Tietenkin myös muunlaisia treenejä tarvitaan, muutenhan tämä menisi totaalisen synkäksi jynkytykseksi heikosti valaistuilla poluilla ja kävelyteillä.
Tänään vedin oikein mukavan PK-juoksutreenin miellyttävässä pikkupakkasessa. Lenkin pituudeksi tuli 16 kilometriä, ja kun siihen kului aikaa noin 1 h 30 min, niin vauhti oli itselleni sopiva. Keskisyke oli 144, johon olen tyytyväinen. Itselläni juoksussa syke nousee hyvin helposti yli 140:n, ja jos sitä haluaisi pitää jossakin 120-130 välissä, niin juoksuvauhtia pitäisi hidastaa suunnilleen rivakaksi kävelyksi.
Eilen oli vuorossa paljon sykevaihtelua ja pyrähdyksiä sisältänyttä salibandyä, joka toimii hyvin vastapainona tasaiselle juoksutreenille. Loppuviikolla lähdemme kaikki kolme tutustumaan Vierumäen tarjoamiin urheilu- ja harrastuspalveluihin, luulen että sieltä tulee paljon kaikenlaista mukavaa eteen.
Mr. T.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Businessmies Tampereella
Mennyt viikko kuljetti tätä konsulttia Kemin kautta Tornioon, ja lopulta Seinäjoen kautta Tampereelle. Kemin hotellia voi vain kuvailla sanoilla "no joo, selvisin hengissä", eli huoneeni oli pieni ja värimaailma oli suoraan 70-luvulta. Jos "muutama vuosi sitten" tehdyssä remontissa oli tavoiteltu retrotyyliä, niin ainakin siinä oli onnistuttu. Onneksi edes hotellin henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista, siitä pisteet.
Ohessa muutama tyylikuva, josta kyllä koko komeus selviää. Kuvien laatu on täyttä Nokiaa.
Loppuviikosta pysähdyin Tampereella, ja koska vakiohotellini oli täynnä, niin jouduin turvautumaan kakkossuunnitelmaan. Buukkasin itselleni huoneen Sokos Tammerista, ja tässä kohtaa pitää heti sanoa että homma kannatti. Hotelli on remontoitu parisen vuotta sitten, ja varmaankin museoviraston vaatimuksesta monet asiat on jätetty muistuttamaan originaaleja. Ainakin huoneeni wc-systeemi katosta roikkuvine vetonaruineen oli klassikko, suorastaan hieno. Myöskään langatonta nettiä ei ole huoneissa saatavilla, sillä paksut tiiliseinät ja museoviraston speksit estävät sen. Onneksi langallinen netti oli mukavan nopea ja toimiva. Respan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa, siitä heille täydet pisteet.
Reissun kruunasi ruokailu Gastropub Tuulensuussa Hämeenpuistossa. Pubissa oli hieno kynttilätunnelma, hyvää musiikkia, asiantuntevat tarjoilijat ja aivan mahtava ruoka. Lammaspullat olutkastikkeessa maistuivat upeilta, ja kyytipojaksi otettu lasillinen upeaa Weemala Shiraz Viognieria tarjoiltiin Riedlin lasista. Voiko sitä enempää businessmies yksin nautitusta illalliselta vaatia ?
Kaikesta tästä tuli niin hyvä mieli, että kokonaisuuden palkitsi ihan mielellään kohtuullisilla tipeillä.
Mr. T.
Ohessa muutama tyylikuva, josta kyllä koko komeus selviää. Kuvien laatu on täyttä Nokiaa.
Loppuviikosta pysähdyin Tampereella, ja koska vakiohotellini oli täynnä, niin jouduin turvautumaan kakkossuunnitelmaan. Buukkasin itselleni huoneen Sokos Tammerista, ja tässä kohtaa pitää heti sanoa että homma kannatti. Hotelli on remontoitu parisen vuotta sitten, ja varmaankin museoviraston vaatimuksesta monet asiat on jätetty muistuttamaan originaaleja. Ainakin huoneeni wc-systeemi katosta roikkuvine vetonaruineen oli klassikko, suorastaan hieno. Myöskään langatonta nettiä ei ole huoneissa saatavilla, sillä paksut tiiliseinät ja museoviraston speksit estävät sen. Onneksi langallinen netti oli mukavan nopea ja toimiva. Respan henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa, siitä heille täydet pisteet.
Reissun kruunasi ruokailu Gastropub Tuulensuussa Hämeenpuistossa. Pubissa oli hieno kynttilätunnelma, hyvää musiikkia, asiantuntevat tarjoilijat ja aivan mahtava ruoka. Lammaspullat olutkastikkeessa maistuivat upeilta, ja kyytipojaksi otettu lasillinen upeaa Weemala Shiraz Viognieria tarjoiltiin Riedlin lasista. Voiko sitä enempää businessmies yksin nautitusta illalliselta vaatia ?
Kaikesta tästä tuli niin hyvä mieli, että kokonaisuuden palkitsi ihan mielellään kohtuullisilla tipeillä.
Mr. T.
Syksyn pimeys
Tässä syksyn pimeydessä on vain yksi hyvä juttu - kukaan ei juuri näe millaisissa vaatteissa tai varusteissa tuolla ulkona illemmalla kulkee. Tämä tuli tänään mieleeni kun vedin juoksutightseja jalkaani ja hetkisen kuluttua lähdin ulos juoksemaan. Kyseiset housut ovat tietenkin useille juoksijoille hyvin tutut, ja lajiin suunnitellut, mutta tyylikkäisiksi niitä ei millään voi kutsua. Ei ainakaan tälläisen paksureitisen maastopyöräilijän jaloissa.
No, onneksi kyseiset housut eivät itse juoksua haittaa, voisi sanoa jopa päinvastoin. Tänäänkin meni 15 km ihan mukavalla TV-tahdilla reippaasti alle 1,5 tunnin. Ja en edes juossut lähellekkään maksimitehoja.
Onneksi jo kello viiden jälkeen laskeutuva hämärä ja lopulta pimeys esti asukokonaisuuteni kriittisemmän tarkkailun.
Mr. T.
No, onneksi kyseiset housut eivät itse juoksua haittaa, voisi sanoa jopa päinvastoin. Tänäänkin meni 15 km ihan mukavalla TV-tahdilla reippaasti alle 1,5 tunnin. Ja en edes juossut lähellekkään maksimitehoja.
Onneksi jo kello viiden jälkeen laskeutuva hämärä ja lopulta pimeys esti asukokonaisuuteni kriittisemmän tarkkailun.
Mr. T.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Viini, ruoka ja hyvä elämä
Kävimme lauantaina pyörähtämässä otsikon mukaisilla messuilla, ja ihan mukavasti siellä viihdyimme.
Tyypillisesti porukkaa oli paljon, ja suurimmat jonot olivat tietenkin viinilasien ja maistelulipukkeiden myyntipisteisiin. Niistä kun selvittiin, niin loppuaika meni kuin siivillä. Messujen viinipuolen anti oli kyllä selkeästi suunnattu tavallisille viininkuluttajille, eikä viiniharrastajille. Käytännössä tämä näkyi maisteluviinien hintatasoissa. Maahantuojat olivat jättäneet kalliimmat viinit varastoihin, sillä kaikkein hintavimmat viinit pyörivät siellä kahdenkympin tuntumassa. Ehkäpä tämä oli järkevää, mutta itselleni viinipuoli näkyi ja tuntui pettymykseltä. Viinimessut ovat sitten erikseen.
Sitä vastoin ruokapuoli ja sieltä löytyneet erikoiskaupat onnistuivat huomattavasti paremmin. Erilaisia kauppoja, jotka esittelivät ja myivät juustoja, kahveja, suklaita, chilejä ja kaikkea muuta, oli vaikka kuinka paljon. Itsekin ostelimme noista kaupoista vaikka mitä kiinnostavaa ja maittavaa.
Ruokapuolen erikoiskauppojen ansiosta kokonaisuus nousi kuitenkin positiiviseksi, ja eiköhän tuonne tule taas ensi vuonna mentyä. Ohessa muutama tunnelmakuva.
Tyypillisesti porukkaa oli paljon, ja suurimmat jonot olivat tietenkin viinilasien ja maistelulipukkeiden myyntipisteisiin. Niistä kun selvittiin, niin loppuaika meni kuin siivillä. Messujen viinipuolen anti oli kyllä selkeästi suunnattu tavallisille viininkuluttajille, eikä viiniharrastajille. Käytännössä tämä näkyi maisteluviinien hintatasoissa. Maahantuojat olivat jättäneet kalliimmat viinit varastoihin, sillä kaikkein hintavimmat viinit pyörivät siellä kahdenkympin tuntumassa. Ehkäpä tämä oli järkevää, mutta itselleni viinipuoli näkyi ja tuntui pettymykseltä. Viinimessut ovat sitten erikseen.
Sitä vastoin ruokapuoli ja sieltä löytyneet erikoiskaupat onnistuivat huomattavasti paremmin. Erilaisia kauppoja, jotka esittelivät ja myivät juustoja, kahveja, suklaita, chilejä ja kaikkea muuta, oli vaikka kuinka paljon. Itsekin ostelimme noista kaupoista vaikka mitä kiinnostavaa ja maittavaa.
Ruokapuolen erikoiskauppojen ansiosta kokonaisuus nousi kuitenkin positiiviseksi, ja eiköhän tuonne tule taas ensi vuonna mentyä. Ohessa muutama tunnelmakuva.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Libanonin makuja
Tämän viikonlopun makuina tabbouleh ja kanapilahvi. Tällä kertaa makuelämyksistä ei kuitenkaan vastannut Farouge, vaan kotikeittiö. Taivas, tuo mies tekee hyvää ruokaa.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Hyvä elämä
Liikematkailun jälkeen mikään ei voita koti-iltaa tärkeimpiensä kanssa. Tähän kun vielä lisää itselleni tärkeän harrastuksen, eli ruoanlaiton pitkään ja hartaasti, niin eilen ilta meni taas kategoriaan "hyvän elämän komponentteja, osa I".
Menu koostui tällä kertaa ajankohtaisista tekijöistä, eli syksyn maut olivat kantavana ideana. Eli maa-artisokkakeittoa, tuoretta kotimaista karitsaa, itse tehtyä punaviinikastiketta ja glaseerattuja uunijuureksia.
Jälkiruoaksi nautimme englantilaisia suklaakonvehteja hyvän kahvin ja erinomaisen sherryn kera.
Kokonaisuus onnistui mielestämme erittäin hyvin. Tärkeimmät tekijät tässä oli tietysti hyvät raaka-aineet, kokin innostuneisuus asialle ja pitkät valmisteluajat. Slow-foodia hyvässä merkityksessä. Esimerkiksi punaviinikastikkeesta tulee itse tehtynä noin 1000% parempaa kuin valmiista purkkituotteesta. Maa-artisokkakeitosta olemme aina pitäneet, nyt muokkasin reseptiä lisäämälle joukkoon sopivasti kuplajuomaa. Samoin Musta-Pekan tuore kotimainen karitsan ulkofilee oli aivan uskomattoman mureaa ja maukasta, pinta pannulla ja viimeistely uunissa. Helppoa ja hyvää.
Ohessa muutama kuvafiilistely eiliseltä...
Menu koostui tällä kertaa ajankohtaisista tekijöistä, eli syksyn maut olivat kantavana ideana. Eli maa-artisokkakeittoa, tuoretta kotimaista karitsaa, itse tehtyä punaviinikastiketta ja glaseerattuja uunijuureksia.
Jälkiruoaksi nautimme englantilaisia suklaakonvehteja hyvän kahvin ja erinomaisen sherryn kera.
Kokonaisuus onnistui mielestämme erittäin hyvin. Tärkeimmät tekijät tässä oli tietysti hyvät raaka-aineet, kokin innostuneisuus asialle ja pitkät valmisteluajat. Slow-foodia hyvässä merkityksessä. Esimerkiksi punaviinikastikkeesta tulee itse tehtynä noin 1000% parempaa kuin valmiista purkkituotteesta. Maa-artisokkakeitosta olemme aina pitäneet, nyt muokkasin reseptiä lisäämälle joukkoon sopivasti kuplajuomaa. Samoin Musta-Pekan tuore kotimainen karitsan ulkofilee oli aivan uskomattoman mureaa ja maukasta, pinta pannulla ja viimeistely uunissa. Helppoa ja hyvää.
Ohessa muutama kuvafiilistely eiliseltä...
 |
| Punaviinikastikkeen tekeminen alkaa vihannesten kuutioimisella... |
 |
| Sitten vaan muut ainekset kasariin ja hiljaisella lämmöllä kiehuttelua. Lopussa siivilöidään ja kastike kirkastetaan voilla. |
 |
| Valmis maa-artisokkakeitto. Meillä tykätään nauttia myös roseepippureita keiton kanssa. Juomana makoisa SB Loiresta. |
 |
| Glaseeratut uunikasvikset ja karitsan ulkofilee. |
 |
| Sama asia hieman hienommassa kokonaisuudessa. |
 |
| Butlerin herkkuja Lontoosta. Purveyors of Happiness. |
 |
| Lisää suklaaherkkuja. Artisan du Chocolat No 1 - sea salted caramels. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)